Kehomatka

Alkuvuodesta vaakani näytti taas sellaisia lukemia, että silmissä sumeni. Kävin työnantajan kuntorempassa maaliskuussa Vierumäellä ja sain sieltä aikamoisen tuomion. Painoa on pudotettava ja kuntoa kohennettava. No minähän taas aloin ikuisen punttisali- ja vesijuoksutreenin. Muutama kilo lähti ja tuli työpaikan muutto Ruoholahteen. Vapaa-aikaa jäi vähiin työmatkan pituuden vuoksi ja liikunta taas jäihin. Töitäkin oli paljon ja sata muuta tekosyytä. Huhtikuun lopussa sairastuin aivan järkyttävään influenssaan, josta en meinannut millään toeta. Silloin käännyin ystäväni Jutta Mäkitalon puoleen, joka oli jo aiemmin kertonut minulle Fitlinen tuotteista ja kehokuurista. Pidin sitä aivan liian kalliina, enkä suostunut edes ajattelemaan ko. kovaa kehokuuria.

Ääni kellossa muuttui, kun keho oli ihan lopussa. Olin valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa. Hain Jutalta ensimmäiset "Fitskut". Fitlinen tuotteet ovat siis ravintolisiä, jotka luokitellaan elintarvikkeiksi eli siis ruokaa! Aloitin optimaalisetillä, johon kuuluu Basic (suolistonhyvinvointijuoma) Activize (B-vitamiinivalmiste ja Restorate (mineeralivalmiste). Pikkuhiljaa voimistuin ja ajatuksissa sitten siinteli kehokuuri (cellreset), jonka tein kesäkuussa. Jo ensimmäisellä kuurilla paino putosi ihan kivasti ja tasaisesti. Kukaan ei oikeastaan huomannut edes painonpudotusta. Onneksi itsestä tuntui paremmalta ja vanhat golfvaatteet mahtuivat taas päälle, jesh!

Kesällä tavoitteenani oli pitää saavutettu paino ennen seuraavaa kuuria. Kuurin jälkeen on kahden kuukauden optimointijakso jolloin opetellaan syömään terveellisesti ja pitämään paino kurissa. Minulle tuli yksi kilo lisää ennen lokakuussa aloittamaani uutta kuuria, ei paha.

Minulta on usein kysytty, että mitä se kuuraaminen sitten on? Kovaa hommaa ja kokkausta. 28 päivään ei suolaa, sokeria, alkoholia, suodatinkahvia. Jep, jep, aika paha rasti? No ei oikeasti ole, kun pääsee vauhtiin. Kolme ensimmäistä päivää saattaa olla vähän kurjaa, koska kroppa huutaa sokeria suoranaan.

Kuuri aloitetaan seitsemän päivän "valkoisella" jaksolla, jossa syödään protskua (kanaa, kalaa, tofua yms.) ja tietenkin fitskuja. Kaikki ruoka kulkee puntarin kautta. Seuraavilla viikoilla mukaan tulee "vihreät" päivät  kasviksilla ja pidetään myös valkoisia päiviä.  28 päivän jälkeen alkaakin kahden kuukauden optimointikso, jossa on mukana "punaiset" päivät. Punaisina päivinä voi vähän herkutella ja juoda vaikka pari lasia viiniä. Tämä lyhykäisyydessään kehokuurista. Älä yritä tätä ilman Fitlinen tuotteita ja valmentajaa. Ei onnistu. Ohjeet ja tuki tulevat valmentajalta. Kehokuurilaisilla on myös suljettu Facebook-ryhmä, jossa jaetaan kokemuksia, vertaistukea ja ruokaohjeita. Suolattomuus asettaa hieman haasteita ruuanlaittoon.

Kaikki ruoka valmistetaan itse, joten keittiössä saa kulumaan hyvän aikaa. Suosittelen tekemään isoja satseja kerralla. Facebook-ryhmässä on hyviä ohjeita ja eri blogeissa löytyy myös kehokuuri ruokaohjeita esim. Kuningattaren kulinarismia. Nyhtökana on superhyvää!

Nyt siis kuuluu hyvää. Kehokuuri vol. 2:stä jäljellä vajaa viikko ja kiloja on taas pudonnut mukavasti. Kehokuurin päätarkoitus ei ole painonpudotus vaan hyvinvointi, solujen uudistaminen ja aineenvaihdunnan vilkastuttaminen. Painonpudotus on mukava sivuvaikutus.

Minä en ole vielä kouluttautunut kehokuuri valmentajaksi, mutta jos kehoturismi Facebookissa, kehokuuri tai tuotteiden kokeileminen kiinnostaa niin ota yhteyttä minuun tzirpis@gmail.com. Fitlinen tuotteita on laaja valikoima, niihin voit tutustua www.fitline.fi. Liittymällä teampartneriksi kauttani saat tuotteet edullisemmin.

En vaan voinut olla jakamatta tätä hyvää oloa kanssanne. Kiitos ja anteeksi markkinapläjäyksestä. Tätä ei ole mitenkään sponssattu vaan itse ole kaiken maksanut ja kokenut. Enkä voi kuin suositella kokeilemaan.

Alla kuva viime viikolta. Aika monta voipakettia olen jättänyt taakseni ja monta olen syönytkin.

Sirpa Mark & Spencerin 1-vuotissynttäreilä.

Ihanaa syksyn jatkoa ja yritän kirjoittaa taas tänne vähän usemmin.

Sirpa

Elokuu, tahinia ja noidannuoli

Nyt on jo elokuu, voi ei! Töihin piti tänään mennä, mutta maanantaina iskenyt noidannuoli ei helpota ja työpaikkalääkärin mielestä pitää vielä pari päivää ottaa iisisti kotosalla. Kävelyä hän kyllä suositteli, sillä selkä vertyy siinä, mutta levättäväkin on. Luulin kyllä kivusta päätellen, että vähintään välilevy pullistui ulos kun maanantaina viatonta voidepurkkia yritin kassista nostaa. Tähtiä näkyi. Olen kuitenkin sitkeä sissi ja selviän tästäkin hammasta purren ja voltarenin avulla.

Kesälomalla on vietetty villiä elämää, reissattu ympäri Suomea ja nautittu grilliruokia juomineen. Vaaka näyttää nyt kilon enemmän kuin pari viikkoa sitten. Tosin olen melkein koko viikon pötkötellyt kotona, joten liikkumisetkin ovat jääneet nyt vähälle.

Palaan ruotuun tai no olen jo osittain palannutkin vanhaan ruokavaliooni. Uusia kokeiluja on nyt tulossa. Tänään ostin luomu tahinia Ruohonjuuresta, olihan se alkuun vähän eksoottista leivän päällä. Sen pitäisi olla superhypertervellistä. Sitä voi myös jatkaa oliiviöljyllä tai sitruunamehulla ja maustaa valkosipulilla. Täytyy kokeilla. Makeanhimoon ostin kuivattuja mangon siivuja, taivaallisen hyviä ja niissä on paljon kaliumia sekä A-vitamiinia.

Eilen tapasin monta ihanaa naista kouluajoilta. Voi kuinka meillä oli hauskaa ja juttua riitti. Kiitokset ihanat ystävät. Pitäisi tavata useammin, mutta kun jotenkin sitä on vaan aina kiire. Osaa en ollut tavannut ehkä 30 vuoteen! Ihanaa kun ihmiset pysyy samanlaisina, mitä nyt muutama ryppy on silmäkulmiin tullut lisää. Nautittiin ihania Jannen leipomia piirakoita salaatin kera sekä Jatin loihtimaa jälkkäriä tuoreista mansikoista, vadelmista, marengista sekä vaniljavaahdosta. Ei ihan kaloripommi kuitenkaan pahimmasta päästä. Aion joskus tehdä itsekin sitä.

Sipulipiirakkaa, salaattia ja katkarapu-tonnikalapiirakkaa oli tarjolla.

Mansikoita, vadelmia, marenkia ja vatkattua vaniljavaahtoa.

Vierailun jälkeen kävin vielä katsomassa ystäväni Sannan uutta kotia Hiekkaharjussa. Voi mikä lintukoto. Kaipaan niin kovasti rivitaloon, mutta ehkä sitten joskus eläkkeellä...

Näin upea iltarusko tervehti minua kotiinlähtiessä Hiekkaharjussa.

Tänään saan kissavieraita. Tassuterapiaa tulee antamaan Miilu ja Urpo. Isäntäväki lähtee lomailemaan ja minä saan nauttia taas sängyn- ja sohvanvaltaajista pari viikkoa. Mikäs sen hauskempaa. En voi enää astman vuoksi ottaa omaa kisua, joten hoitokisut ovat mukavaa vaihtelua arkeen.

Sohvanvaltaaja Miilu.

Sängynvaltaaja Urpo.

Helteinen heinäkuu tellingeillä ja golfkentillä

Nyt jää blogitekstit vähiin kun päätin tänä kesänä lomailla ilman läppäriä. Tänään kuitenkin kirjoitan muutaman rivin marjoista.

Tällä viikolla olen perannut 10 kiloa mansikoita pakkaseen kotiin ja mökille. Niistä sitten teen talvella aamusmoothieta ja laitan rahkan mausteeksi. Pakastakaa nyt marjoja ja kohta saa mustikoita metsästä. Kotimaiset marjat ovat terveellisiä ja mustikat mahtavaa superfoodia. Viikon parin päästä ovat mustikat parhaimmillaan, eikun metsään poimimaan.

Mökillä on remppaa taas meneillään. Hyötyliikuntaa tulee kun kiipeilen tikkailla edes takaisin. Huomenna päästään jo ehkä maalaamaankin rapsutus urakan ollessa loppusuoralla. Ihan valmiiksi iso julkisivuremppa ei tänä kesänä taida tulla, mutta laitan kuvia tänne edistymisestä kunhan ehdin. Mökin väri vaihtuu keltaisesta trendikkääseen harmaaseen. Saa nähdä kuinka silmä siihen tottuu. Itse ehdotin ja valitsin värejä. Ei voi syyttää muita, jos lopputulos ei miellytä.

Golfia yritän pelata vähintään joka toinen päivä. Välillä menee hyvin ja välillä vähemmän hyvin. Tasoitus on jo noussut monta kertaa. Toivotaan, että se tulee vielä tänä kesänä alaskin päin. Lyönti katosi välillä, mutta löysin sen tänään Hillin kymppiväylältä jonne jätin sen maanantaina. Nyt peukut pystyyn, että pysyy mukana loppukauden.

Mukavaa heinäkuuta ja muistakaa juoda vettä riittävästi.

Jättäritreeniä

Tänään oltiin taas Soilin ja Pasin kanssa kävelemässä jätemäen portaita. Flunssan jälkeen otti aika koville. Keuhkot huusi hoosiannaa. Muut meni kolme kertaa ja mä jouduin nöyrtymään ja vain kaksi kertaa. Tosin kävelin sinne ja kotiin, että pikkasen tuli lisää liikuntaa kahden ja puolen kilsan verran. Ensi maanantaina tavataan taas jätemäen parkkiksen vieressä klo 18. Tervetuloa mukaan kokeilemaan. Facebookissa varmistelemme yleensä vielä samana päivänä osallistumisen. Kaatosateella ei kiivetä!

Golfia on taas pelattu koko viikonloppua ja eilinen scramble-kisa meni vähän penkin alle saateen vuoksi. Aloitettiin Tiinan kanssa hyvin, mutta peli alkoi röpöttää heti sateen alettua. Ei vaan jaksa keskittyä kun vettä valuu pitkin selkää ja mailan gripit ovat märkiä. Päätettiin taas, ettei sateella pelata. Kisoihin on vaan pakko mennä, ei anna luonto periksi peruuttaa.

Kesäiltana maistuu protskurahka.

Löysin S-marketista uuden protskurahkan, joka on vähän edullisempaa kuin tähän astinen suosikkini laktoositon Profeel-rahka. Rainbown proteiinirahka taitaa olla jotakuinkin samaa kamaa. Makuja löytyi hedelmä ja mansikka. Valmistumaa Suomi, mikä on positiivista sekin. Maito on peräisin Ruotsista ja Suomesta. Hmm. RuSu-maitoa, heh. Kaloreita on molemmissa yhtä paljon, mutta protskua on Profeelissa 11 % ja Rainbowssa 10 %, ei siis kovin dramaattista eroa. Hinnassa taisi olla eroa 20 senttiä  per purkki. Luultavasti käytän jatkossa molempia välipaloina. Valion pehmeä rahka on myös hyvää, mutta vaatii kaveriksi marjoja ja vähän steviaa makeutukseksi. Iso 500 gramman purkki tulee vähän edullisemmaksi kuin pikkupurkit, jotka on taas kätevä ottaa mukaan töihin välipaloiksi.

Seuraavaksi aioin kokeilla työkaverini suosittelemaa riisiproteiinia. Sitä voi kuulemma humauttaa vaikka kaurapuuron joukkoon. Lisäksi ostan myös talkkunaa, jossa on kuituja tajuttomasti (jopa yli 26 %) ja toimii hyvin vaikka viilin tai marjojen kanssa. Tulee ihan lapsuus mieleen. Siskoni kehui tänään saaneensa tutulta neljä päivää sitten valmistettuja talkkunajauhoja. Vähänkö olin kade. Talkkuna on muuten tehty kaurasta, Katille tiedoksi, muistin väärin. Maku on aluksi vähän eksoottinen, jos ei ole siihen lapsuudessa tottunut.

No niin, se siitä terveellisestä ruokavaliosta, sillä juhannus on tulossa ja silloin syödään hyvää ruokaa. Uusia pottuja, loimulohta, kuoharia sekä mansikoita, namskis ja kippis. Toivottavasti tulee helle ja hyvä pelikelit.

Kaunista keskikesää kaikille.

Golfia, soketteja ja toppeja

No näinhän siinä sitten kävi. Golfkausi alkoi ja blogi jäi. Ei ollut yllätys, ainakaan minulle. Kovasti on kuitenkin treenailtu kaikenlaista. Muun muassa pari kertaa käyty porukalla kävelemässä Malminkartanon jätemäen portaita. Jättäritreenit ovat olleet aika kovaa hommaa. Viimeksi kipusimme portaat kolme kerta ja sykekin kohosi 165:een ja keskisyke 130. Kyllä siinä vähän puuskutusta oli ilmassa.

Jätemäellä kamujen kanssa.

Koko talven olin terveenä ja kun kesä tuli niin eka kesäflunssa iski torstaina oikein huolella. Onneksi älysin lähteä heti kotiin ja peiton alle. Kuumettakin oli aika paljon, mutta vain yhden päivän ajan. Parin päivän levolla tuntui menevän ohi. Toivottavasti se oli siinä. Muistakaa levätä kunnolla harjoittelun jälkeen. Minulla taisi olla pari viimeistä viikkoa vähän liian kova kiire joka paikkaan.

Kovin huonosti on oma kauteni alku mennyt, joten tiistai iltana menin vanhan tutun pron Jussi Kaarenmaan pakeille Megarangelle ja sieltähän se vika löytyi gripistä (golfmailan otteesta) kun kerroin oireet eli soketit ja topit. Nyt pitäisi ehtiä treenata, mutta kun ei oikein ehdi. Ehkä lomalla sitten. Tänään kisoissa Keimolassa ei tullut yhtään sokettia, jesh. Huonoja lyöntejä ja toppeja kyllä tuli, mutta tuli hyviäkin. Peliseurana oli kolme salskeaa miestä. Kivaa oli vaikka kenenkään peli ei kulkenut. Hyvä ruoka parempi mieli, totesimme kaikki kierroksen jälkeen.

Nyt siis jatkuu golf- ja jättäritreenit. 12 kiloa olen saanut pois, aika tiukassa on tuo läski. Kyllä kesän aikana jätän muutaman kilon golfkentille ja jätemäen portaisiin. Punttitreenit taitaa lomalla jäädä vähiin, mutta jatkuvat taas elokuussa entistä ahkerammin.

Kaunista kesää kaikille ja yritän välillä aina kirjoitella kuulumisia vaikkakin vähän harvaan tahtiin.

Mökillä lataan akkuja laiturila istuen.

Terkkuja Norrköpingistä

Vähän tuli taukoa bloggaukseen kun ennen reissua oli kaikenlaisia menoja ja lomia kahdessa pätkässä. Ensimmäinen pätkä meni golfin merkeissä, ei tosin kentällä vaan StLG:n Tietoväylä-lehteä tehdessä ja toinen osa Supergolfin matkalla Norrköpingissä.

Onnistuneelta reissulta palasin eilen kotiin rättipoikkiväsyneenä, mutta tyytyväisenä. Neljän päivän peliputki ja iltamenot kyllä vievät mehut. Keskiviikkona lähdimme Ikean parkkikselta kohti Turkua ja uutta Grace-laivaa. Laiva olikin hieno ja uusi.

Ensimmäisenä päivänä pelasimme Norrköping GK:n kentän. Ei ollut kovin kummoinen, mutta peliseura oli kivaa. Takaysillä meitä koeteltiin rankkasateella, tuulella, ukkosella ja rakeilla. Kylmäkin tuli. Sokerisisko ei oikein tykännyt ja motivaatiokin vähän oli kateissa. Likomärkinä pääsimme hotellille Bestwestern Princess ja olihan se huone melkoinen höyrysauna kun levittelimme kaikki kamat pieneen huoneeseen kuivumaan. Suihkun jälkeen suuntasimme lähibistroon Butlers Hörnaan, jossa söin taivaallisten helmikanaa. Btw hotellissa on mainiot sängyt. Nukuin kolme yötä kuin tukki. Ehkä ulkoilmalla ja golfillakin oli oma vaikutuksensa.

Norrköping GK

Perjantaina lähdimme aamulla Söderköping GK:hon ja siellä ohjelmassa oli röd och blå väylät. Röd oli kiva ja vaihteleva ysi, mutta blå aika tylsä peltokenttä. No, ei peli oikein kulkenut vaikka aloitinkin hienolla paarilla. Pelin jälkeen taas kanaa lounaaksi ja suihkuun hotellille. Ai niin, ostin tosi pärtsäkät Puman golfkengät edullisesti proshopista. Paikallinen pro on mukava ja aika komeakin. Illalla menimme porukalla paikalliseen O'Learys sporttibaariin katsomaan Suomi-Venäjä matsia ja olihan huikeen jännää.

Söderköping GK

Södersköping GK:n klubitalo

Kolmannen pelipäivän kenttä vaihtui koska Bråvikenin kentälle ei oltu saatu kuin yhdeksän reikää auki. Tilalle löytyi Finspångs GK ja se olikin iloinen yllätys yllätyksellisine väylineen, suosittelen. Peli meni ehkä huonoiten ever, mutta oli minulla vähän huonoa onneakin. Ehkä joskus toisen kerran pääsen ko. kentän selättämään. Peliseura oli taas hauskaa ja se korvasi huonon pelin.

Finspångs GK:n yhdeksäs väylä ja klubin rakennuksia.

Finspångsin viimeinen väylä kylpee ilta-auringossa.

Finspångin rangen takana oleva talo ilta-auringossa.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä oli vuorossa 2010 avattu Maurizberg GK. Kenttä oli aika huonossa kunnossa vuodenaikaan nähden. Isäntämme Juha Lipsanen kertoi, että talvella oli ollut useita plussa jaksoja, joten jääpoltetta oli tullut paljon. Täällä Suomessahan on nyt kentät hyvässä kunnossa, koska pakkaskausi kesti koko talven ja griinit olivat paksun lumipeiton suojassa. Enivei peli kulki 10. väylältä alkaen mainiosti kolmoselle, jossa pelini sitten alkoi sakkaamaan odottelun vuoksi. Jotenkin sai kuitenkin koottua itseni ja etuysille kertyi lyöntejä 49, mutta takaysi, jonka pelasimme ensin, oli ihan huikea vaikka aloitin triplalla eli 42 lyöntiä. Yhteensä 91 lyöntiä ja netto 74 tuloksella irtosi naisten sarjan lyöntipelivoitto. Palkinnoksi sain upean Pyry Designin dichroic-lasisen kaulakorun sekä korvikset. Korujen tekijä Pyry-Jukka Sariola oli matkalla mukana ja hän sponsoroi naisten sarjan palkinnot. Kiitokset siitä.

Pyry Designin voittokorut

Maurizbergin klubitalo ja iloista matkaseuruetta.

Maurizbergin linna

Kierroksen jälkeen Juha Lipsainen (Dannyn ja Liisan poika) vei meidät kiertokävelylle Maurizbergin linnaan ja kertoi sen historiasta. Linna on entisöity upeaksi ja ravintolakin näytti kodikkaalta.

Isäntämme Juha Lipsanen esitteli Maurizbergin linnaa.

Paluumatka alkoi linnakierroksen jälkeen ja jotenkin poikkesimme tuloreitiltä niin, että pääsimme lossikyytiin. Virolainen bussimme oli vähän yskinyt koko matkan ja moottoritiellä se teki tenän, mutta mukava kuljettajamme Georgi sai kuin saikin bussin käyntiin. Mutta mutta ei takaiskut tähän jääneet, sillä Tukholman ulkopuolella meitä odotti valtaisi ruuhka ja vähältä piti, ettemme myöhästyneet laivasta. Onneksi Viking Linen henkilökunta jousti ja odotti meitä vähän. Juoksimme laivaan ilman matkatavaroita. Kyllähän sitä yhden yön pärjää ilmankin. Laivalla vietimme hauskan illan ja yöunet jäi taas vähiin. Onneksi oli vielä lomapäivä maanantaina.

Tukholman ruuhkaa.

Yllättävä lossimatka kotimatkalla.

Yökerhossakin tanssittiin.

Olipas kiva reissu! Kiitokset matkanjärjestäjälle Supergolfille, Jarille, Tuomakselle ja Håkanille!

Tietotekniikkaraivoa ja välineurheilua

Tuttava kertoi täyttäneensä lääkärintarkastuksessa kyselyn, jossa kysyttiin muun muassa oletko alakuloinen, masentunut tai itsetuhoinen. Hänestä kysymys oli tosi outo. Kyllähän sitä nyt joka päivä joku asia v***taa. Keskustelu alkoi siis tietotekniikkaongelmista. Tänä päivänä digitaalisia versioita on tehtävä joka alustalle erilainen. Siltikin ei vaan tiedosto aukea kun ei ole viimeisintä versiota jostain ohjelmasta, hermothan siinä menee! Pitää olla iPadia, android-tablettia ja ties mitä. 

Mun luottamus omenaan säilyy, sillä ne ainakin keskustelevat sujuvasti toistensa kanssa. Niin siis ne omenat ovat Applen tuotteita. Niitä pikkuiillä alkavia. Päätimme nukkua yön yli ongelman kanssa, joka ei nyt ole vieläkään ratkennut. Maailma ei kuitenkaan kaadu siihen. Eihän?

Kerään voimia lomalla ja yritän paneutua sen jälkeen ongelmaan oikein huolella. Ehkä täytyy ostaa itsellekin iPad, koska aika vaikea on neuvoa toista, jos ei itsellä ole edes ko. laitetta. Mä kyllä joskus osaan olla vakuuttavakin vaikkei osaamista oliskaan (joku haiku kuitenkin). Onkohan se hyvä ominaisuus?

Onko tietotekniikasta tullut meidän suurin murheenkryyni? V**ttaako se eniten kun laitteet, ohjelmat yms. ei toimi niin kuin haluamme? Päänsärkyä ainakin tulee ja aivot joutuvat koville ongelmanratkaisussa. Omasta mielestäni olen pärjännyt tietotekniikan kanssa vähintäänkin keskinkertaisesti, mutta tunnustettava se on, ei vaan enää pysty, kykene, osaa, jaksa olla kiinnostunut ihan kaikista härpäkkeistä tai ohjelmista. Vanhuus ei tule yksin vai onko niitä laitteita yksinkertaisesti vaan liikaa? Pärjäisimmekö vähemmälläkin? 

Ostin sykemittarin vähän käytettynä. Edellinen omistaja luopui siitä siksi kun ei osannut käyttää sitä. Alkuinnostus oli tietenkin huumaavaa ja laitoin sykemittarin joka treeniin. Polar ei ollut minulle paha nakki. Nyt en enää viitsi ottaa sitä joka treeniin mukaan, koska tiedän suunnilleen paljon mikäkin treeni kuluttaa kaloreita ja missä keskisyke huitelee. 

Kävelylenkille laitan kyllä Sportstrackerin päälle, paitsi jos kävelen tuttua vakiolenkkiä. Tiedän jo kauan siinä menee, montako askelta ja paljonko matkaa.

Tietotekniikka on kyllä mukava apuväline kuntoilussa kunhan se ei vie liikaa aikaa, rahaa ja hermoja.

Lähdenkin tästä pelaamaan golfia ja otan mukaan tietenkin iPhonen ja Golfbuddyn.

Mukavaa viikonloppua!